Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

taannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä taantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taannuttava taannuttavat
genetiivi taannuttavan taannuttavien
(taannuttavain)
partitiivi taannuttavaa taannuttavia
akkusatiivi taannuttava; taannuttavan taannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi taannuttavassa taannuttavissa
elatiivi taannuttavasta taannuttavista
illatiivi taannuttavaan taannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi taannuttavalla taannuttavilla
ablatiivi taannuttavalta taannuttavilta
allatiivi taannuttavalle taannuttaville
muut sijamuodot
essiivi taannuttavana taannuttavina
translatiivi taannuttavaksi taannuttaviksi
abessiivi taannuttavatta taannuttavitta
instruktiivi taannuttavin
komitatiivi taannuttavine

Verbi muokkaa

taannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä taannuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taannuttava taannuttavat
genetiivi taannuttavan taannuttavien
(taannuttavain)
partitiivi taannuttavaa taannuttavia
akkusatiivi taannuttava; taannuttavan taannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi taannuttavassa taannuttavissa
elatiivi taannuttavasta taannuttavista
illatiivi taannuttavaan taannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi taannuttavalla taannuttavilla
ablatiivi taannuttavalta taannuttavilta
allatiivi taannuttavalle taannuttaville
muut sijamuodot
essiivi taannuttavana taannuttavina
translatiivi taannuttavaksi taannuttaviksi
abessiivi taannuttavatta taannuttavitta
instruktiivi taannuttavin
komitatiivi taannuttavine