tainnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä taitaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tainnut tainneet
genetiivi tainneen tainneiden
tainneitten
partitiivi tainnutta tainneita
akkusatiivi tainnut; tainneen tainneet
sisäpaikallissijat
inessiivi tainneessa tainneissa
elatiivi tainneesta tainneista
illatiivi tainneeseen tainneisiin
tainneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tainneella tainneilla
ablatiivi tainneelta tainneilta
allatiivi tainneelle tainneille
muut sijamuodot
essiivi tainneena tainneina
translatiivi tainneeksi tainneiksi
abessiivi tainneetta tainneitta
instruktiivi tainnein
komitatiivi tainneine