tiinehtävä

Suomi

Verbi

tiinehtävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tiinehtää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tiinehtävä	tiinehtävät
genetiivi	tiinehtävän	tiinehtävien (tiinehtäväin)
partitiivi	tiinehtävää	tiinehtäviä
akkusatiivi	tiinehtävä; tiinehtävän	tiinehtävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tiinehtävässä	tiinehtävissä
elatiivi	tiinehtävästä	tiinehtävistä
illatiivi	tiinehtävään	tiinehtäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tiinehtävällä	tiinehtävillä
ablatiivi	tiinehtävältä	tiinehtäviltä
allatiivi	tiinehtävälle	tiinehtäville
muut sijamuodot
essiivi	tiinehtävänä	tiinehtävinä
translatiivi	tiinehtäväksi	tiinehtäviksi
abessiivi	tiinehtävättä	tiinehtävittä
instruktiivi	–	tiinehtävin
komitatiivi	–	tiinehtävine