tiivistävä

Suomi

Verbi

tiivistävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tiivistää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tiivistävä	tiivistävät
genetiivi	tiivistävän	tiivistävien (tiivistäväin)
partitiivi	tiivistävää	tiivistäviä
akkusatiivi	tiivistävä; tiivistävän	tiivistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tiivistävässä	tiivistävissä
elatiivi	tiivistävästä	tiivistävistä
illatiivi	tiivistävään	tiivistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tiivistävällä	tiivistävillä
ablatiivi	tiivistävältä	tiivistäviltä
allatiivi	tiivistävälle	tiivistäville
muut sijamuodot
essiivi	tiivistävänä	tiivistävinä
translatiivi	tiivistäväksi	tiivistäviksi
abessiivi	tiivistävättä	tiivistävittä
instruktiivi	–	tiivistävin
komitatiivi	–	tiivistävine