torjuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
torjuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä torjua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | torjuva | torjuvat |
| genetiivi | torjuvan | torjuvien (torjuvain) |
| partitiivi | torjuvaa | torjuvia |
| akkusatiivi | torjuva; torjuvan | torjuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | torjuvassa | torjuvissa |
| elatiivi | torjuvasta | torjuvista |
| illatiivi | torjuvaan | torjuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | torjuvalla | torjuvilla |
| ablatiivi | torjuvalta | torjuvilta |
| allatiivi | torjuvalle | torjuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | torjuvana | torjuvina |
| translatiivi | torjuvaksi | torjuviksi |
| abessiivi | torjuvatta | torjuvitta |
| instruktiivi | – | torjuvin |
| komitatiivi | – | torjuvine |
Aiheesta muualla muokkaa
- torjuva Kielitoimiston sanakirjassa