tukahduttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tukahtua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukahduttava tukahduttavat
genetiivi tukahduttavan tukahduttavien
(tukahduttavain)
partitiivi tukahduttavaa tukahduttavia
akkusatiivi tukahduttava; tukahduttavan tukahduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukahduttavassa tukahduttavissa
elatiivi tukahduttavasta tukahduttavista
illatiivi tukahduttavaan tukahduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukahduttavalla tukahduttavilla
ablatiivi tukahduttavalta tukahduttavilta
allatiivi tukahduttavalle tukahduttaville
muut sijamuodot
essiivi tukahduttavana tukahduttavina
translatiivi tukahduttavaksi tukahduttaviksi
abessiivi tukahduttavatta tukahduttavitta
instruktiivi tukahduttavin
komitatiivi tukahduttavine

tukahduttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukahduttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukahduttava tukahduttavat
genetiivi tukahduttavan tukahduttavien
(tukahduttavain)
partitiivi tukahduttavaa tukahduttavia
akkusatiivi tukahduttava; tukahduttavan tukahduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukahduttavassa tukahduttavissa
elatiivi tukahduttavasta tukahduttavista
illatiivi tukahduttavaan tukahduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukahduttavalla tukahduttavilla
ablatiivi tukahduttavalta tukahduttavilta
allatiivi tukahduttavalle tukahduttaville
muut sijamuodot
essiivi tukahduttavana tukahduttavina
translatiivi tukahduttavaksi tukahduttaviksi
abessiivi tukahduttavatta tukahduttavitta
instruktiivi tukahduttavin
komitatiivi tukahduttavine