tukehduttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tukehtua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukehduttava tukehduttavat
genetiivi tukehduttavan tukehduttavien
(tukehduttavain)
partitiivi tukehduttavaa tukehduttavia
akkusatiivi tukehduttava; tukehduttavan tukehduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukehduttavassa tukehduttavissa
elatiivi tukehduttavasta tukehduttavista
illatiivi tukehduttavaan tukehduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukehduttavalla tukehduttavilla
ablatiivi tukehduttavalta tukehduttavilta
allatiivi tukehduttavalle tukehduttaville
muut sijamuodot
essiivi tukehduttavana tukehduttavina
translatiivi tukehduttavaksi tukehduttaviksi
abessiivi tukehduttavatta tukehduttavitta
instruktiivi tukehduttavin
komitatiivi tukehduttavine

tukehduttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukehduttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukehduttava tukehduttavat
genetiivi tukehduttavan tukehduttavien
(tukehduttavain)
partitiivi tukehduttavaa tukehduttavia
akkusatiivi tukehduttava; tukehduttavan tukehduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukehduttavassa tukehduttavissa
elatiivi tukehduttavasta tukehduttavista
illatiivi tukehduttavaan tukehduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukehduttavalla tukehduttavilla
ablatiivi tukehduttavalta tukehduttavilta
allatiivi tukehduttavalle tukehduttaville
muut sijamuodot
essiivi tukehduttavana tukehduttavina
translatiivi tukehduttavaksi tukehduttaviksi
abessiivi tukehduttavatta tukehduttavitta
instruktiivi tukehduttavin
komitatiivi tukehduttavine