tunkenut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatunkenut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä tunkea
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkenut | tunkeneet |
| genetiivi | tunkeneen | tunkeneiden tunkeneitten |
| partitiivi | tunkenutta | tunkeneita |
| akkusatiivi | tunkenut; tunkeneen |
tunkeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkeneessa | tunkeneissa |
| elatiivi | tunkeneesta | tunkeneista |
| illatiivi | tunkeneeseen | tunkeneisiin tunkeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkeneella | tunkeneilla |
| ablatiivi | tunkeneelta | tunkeneilta |
| allatiivi | tunkeneelle | tunkeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkeneena | tunkeneina |
| translatiivi | tunkeneeksi | tunkeneiksi |
| abessiivi | tunkeneetta | tunkeneitta |
| instruktiivi | – | tunkenein |
| komitatiivi | – | tunkeneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunkenee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunkenut- | |