tunnusteleva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatunnusteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunnustella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnusteleva | tunnustelevat |
| genetiivi | tunnustelevan | tunnustelevien (tunnustelevain) |
| partitiivi | tunnustelevaa | tunnustelevia |
| akkusatiivi | tunnusteleva; tunnustelevan | tunnustelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnustelevassa | tunnustelevissa |
| elatiivi | tunnustelevasta | tunnustelevista |
| illatiivi | tunnustelevaan | tunnusteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnustelevalla | tunnustelevilla |
| ablatiivi | tunnustelevalta | tunnustelevilta |
| allatiivi | tunnustelevalle | tunnusteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnustelevana | tunnustelevina |
| translatiivi | tunnustelevaksi | tunnusteleviksi |
| abessiivi | tunnustelevatta | tunnustelevitta |
| instruktiivi | – | tunnustelevin |
| komitatiivi | – | tunnustelevine |