Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tuntuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuntua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntuva tuntuvat
genetiivi tuntuvan tuntuvien
(tuntuvain)
partitiivi tuntuvaa tuntuvia
akkusatiivi tuntuva; tuntuvan tuntuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntuvassa tuntuvissa
elatiivi tuntuvasta tuntuvista
illatiivi tuntuvaan tuntuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntuvalla tuntuvilla
ablatiivi tuntuvalta tuntuvilta
allatiivi tuntuvalle tuntuville
muut sijamuodot
essiivi tuntuvana tuntuvina
translatiivi tuntuvaksi tuntuviksi
abessiivi tuntuvatta tuntuvitta
instruktiivi tuntuvin
komitatiivi tuntuvine

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuntuva Kielitoimiston sanakirjassa