tuntuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatuntuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuntua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuntuva | tuntuvat |
| genetiivi | tuntuvan | tuntuvien (tuntuvain) |
| partitiivi | tuntuvaa | tuntuvia |
| akkusatiivi | tuntuva; tuntuvan | tuntuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuntuvassa | tuntuvissa |
| elatiivi | tuntuvasta | tuntuvista |
| illatiivi | tuntuvaan | tuntuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuntuvalla | tuntuvilla |
| ablatiivi | tuntuvalta | tuntuvilta |
| allatiivi | tuntuvalle | tuntuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntuvana | tuntuvina |
| translatiivi | tuntuvaksi | tuntuviksi |
| abessiivi | tuntuvatta | tuntuvitta |
| instruktiivi | – | tuntuvin |
| komitatiivi | – | tuntuvine |
Aiheesta muualla
muokkaa- tuntuva Kielitoimiston sanakirjassa