tuplaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuplata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuplaava tuplaavat
genetiivi tuplaavan tuplaavien
(tuplaavain)
partitiivi tuplaavaa tuplaavia
akkusatiivi tuplaava; tuplaavan tuplaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuplaavassa tuplaavissa
elatiivi tuplaavasta tuplaavista
illatiivi tuplaavaan tuplaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuplaavalla tuplaavilla
ablatiivi tuplaavalta tuplaavilta
allatiivi tuplaavalle tuplaaville
muut sijamuodot
essiivi tuplaavana tuplaavina
translatiivi tuplaavaksi tuplaaviksi
abessiivi tuplaavatta tuplaavitta
instruktiivi tuplaavin
komitatiivi tuplaavine