turmeleva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä turmella

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turmeleva turmelevat
genetiivi turmelevan turmelevien
(turmelevain)
partitiivi turmelevaa turmelevia
akkusatiivi turmeleva; turmelevan turmelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi turmelevassa turmelevissa
elatiivi turmelevasta turmelevista
illatiivi turmelevaan turmeleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi turmelevalla turmelevilla
ablatiivi turmelevalta turmelevilta
allatiivi turmelevalle turmeleville
muut sijamuodot
essiivi turmelevana turmelevina
translatiivi turmelevaksi turmeleviksi
abessiivi turmelevatta turmelevitta
instruktiivi turmelevin
komitatiivi turmelevine