turmeltuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä turmeltua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turmeltuva turmeltuvat
genetiivi turmeltuvan turmeltuvien
(turmeltuvain)
partitiivi turmeltuvaa turmeltuvia
akkusatiivi turmeltuva; turmeltuvan turmeltuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi turmeltuvassa turmeltuvissa
elatiivi turmeltuvasta turmeltuvista
illatiivi turmeltuvaan turmeltuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi turmeltuvalla turmeltuvilla
ablatiivi turmeltuvalta turmeltuvilta
allatiivi turmeltuvalle turmeltuville
muut sijamuodot
essiivi turmeltuvana turmeltuvina
translatiivi turmeltuvaksi turmeltuviksi
abessiivi turmeltuvatta turmeltuvitta
instruktiivi turmeltuvin
komitatiivi turmeltuvine