tutkittava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tutkia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutkittava tutkittavat
genetiivi tutkittavan tutkittavien
(tutkittavain)
partitiivi tutkittavaa tutkittavia
akkusatiivi tutkittava; tutkittavan tutkittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tutkittavassa tutkittavissa
elatiivi tutkittavasta tutkittavista
illatiivi tutkittavaan tutkittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutkittavalla tutkittavilla
ablatiivi tutkittavalta tutkittavilta
allatiivi tutkittavalle tutkittaville
muut sijamuodot
essiivi tutkittavana tutkittavina
translatiivi tutkittavaksi tutkittaviksi
abessiivi tutkittavatta tutkittavitta
instruktiivi tutkittavin
komitatiivi tutkittavine

tutkittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tutkittaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutkittava tutkittavat
genetiivi tutkittavan tutkittavien
(tutkittavain)
partitiivi tutkittavaa tutkittavia
akkusatiivi tutkittava; tutkittavan tutkittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tutkittavassa tutkittavissa
elatiivi tutkittavasta tutkittavista
illatiivi tutkittavaan tutkittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutkittavalla tutkittavilla
ablatiivi tutkittavalta tutkittavilta
allatiivi tutkittavalle tutkittaville
muut sijamuodot
essiivi tutkittavana tutkittavina
translatiivi tutkittavaksi tutkittaviksi
abessiivi tutkittavatta tutkittavitta
instruktiivi tutkittavin
komitatiivi tutkittavine