tyrehdyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tyrehtyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrehdyttävä tyrehdyttävät
genetiivi tyrehdyttävän tyrehdyttävien
(tyrehdyttäväin)
partitiivi tyrehdyttävää tyrehdyttäviä
akkusatiivi tyrehdyttävä; tyrehdyttävän tyrehdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrehdyttävässä tyrehdyttävissä
elatiivi tyrehdyttävästä tyrehdyttävistä
illatiivi tyrehdyttävään tyrehdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrehdyttävällä tyrehdyttävillä
ablatiivi tyrehdyttävältä tyrehdyttäviltä
allatiivi tyrehdyttävälle tyrehdyttäville
muut sijamuodot
essiivi tyrehdyttävänä tyrehdyttävinä
translatiivi tyrehdyttäväksi tyrehdyttäviksi
abessiivi tyrehdyttävättä tyrehdyttävittä
instruktiivi tyrehdyttävin
komitatiivi tyrehdyttävine

tyrehdyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tyrehdyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrehdyttävä tyrehdyttävät
genetiivi tyrehdyttävän tyrehdyttävien
(tyrehdyttäväin)
partitiivi tyrehdyttävää tyrehdyttäviä
akkusatiivi tyrehdyttävä; tyrehdyttävän tyrehdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrehdyttävässä tyrehdyttävissä
elatiivi tyrehdyttävästä tyrehdyttävistä
illatiivi tyrehdyttävään tyrehdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrehdyttävällä tyrehdyttävillä
ablatiivi tyrehdyttävältä tyrehdyttäviltä
allatiivi tyrehdyttävälle tyrehdyttäville
muut sijamuodot
essiivi tyrehdyttävänä tyrehdyttävinä
translatiivi tyrehdyttäväksi tyrehdyttäviksi
abessiivi tyrehdyttävättä tyrehdyttävittä
instruktiivi tyrehdyttävin
komitatiivi tyrehdyttävine