tyrivä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatyrivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tyriä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyrivä | tyrivät |
| genetiivi | tyrivän | tyrivien (tyriväin) |
| partitiivi | tyrivää | tyriviä |
| akkusatiivi | tyrivä; tyrivän |
tyrivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyrivässä | tyrivissä |
| elatiivi | tyrivästä | tyrivistä |
| illatiivi | tyrivään | tyriviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyrivällä | tyrivillä |
| ablatiivi | tyrivältä | tyriviltä |
| allatiivi | tyrivälle | tyriville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyrivänä | tyrivinä |
| translatiivi | tyriväksi | tyriviksi |
| abessiivi | tyrivättä | tyrivittä |
| instruktiivi | – | tyrivin |
| komitatiivi | – | tyrivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tyrivä- | |
| vahva vartalo | tyrivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |