uhrannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uhrata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhrannut uhranneet
genetiivi uhranneen uhranneiden
uhranneitten
partitiivi uhrannutta uhranneita
akkusatiivi uhrannut; uhranneen uhranneet
sisäpaikallissijat
inessiivi uhranneessa uhranneissa
elatiivi uhranneesta uhranneista
illatiivi uhranneeseen uhranneisiin
uhranneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhranneella uhranneilla
ablatiivi uhranneelta uhranneilta
allatiivi uhranneelle uhranneille
muut sijamuodot
essiivi uhranneena uhranneina
translatiivi uhranneeksi uhranneiksi
abessiivi uhranneetta uhranneitta
instruktiivi uhrannein
komitatiivi uhranneine