ulottuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
ulottuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ulottua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulottuva | ulottuvat |
| genetiivi | ulottuvan | ulottuvien (ulottuvain) |
| partitiivi | ulottuvaa | ulottuvia |
| akkusatiivi | ulottuva; ulottuvan | ulottuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulottuvassa | ulottuvissa |
| elatiivi | ulottuvasta | ulottuvista |
| illatiivi | ulottuvaan | ulottuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulottuvalla | ulottuvilla |
| ablatiivi | ulottuvalta | ulottuvilta |
| allatiivi | ulottuvalle | ulottuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulottuvana | ulottuvina |
| translatiivi | ulottuvaksi | ulottuviksi |
| abessiivi | ulottuvatta | ulottuvitta |
| instruktiivi | – | ulottuvin |
| komitatiivi | – | ulottuvine |