SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

ulvoa (52) (taivutus)

  1. pitää pitkää jatkuvaa ääntä kuten koirat ja sudet, myös tuulen aiheuttamista äänistä
    Koira ulvoo kuuta.
    Tuuli ulvoi nurkissa.
    Siireenit ulvovat tilanteen päättymistä.
  2. (arkikieltä) pitää kovaa ja korkeaa ääntä
    Älä ulvo!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈulʋoɑˣ/
  • tavutus: ul‧vo‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ulvoa Kielitoimiston sanakirjassa