Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

ulvoa (52) (taivutus[luo])

  1. pitää pitkää jatkuvaa ääntä kuten koirat ja sudet
    Koira ulvoo kuuta.
  2. (kuvaannollisesti) pitää kovaa ja korkeaa ääntä, myös tuulen aiheuttamista äänistä ja sireenistä
    Älä ulvo!
    Tuuli ulvoi nurkissa.
    Sireenit ulvovat tilanteen päättymistä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈulʋoɑˣ/
  • tavutus: ul‧vo‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ulvoa Kielitoimiston sanakirjassa