uudistanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uudistaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uudistanut uudistaneet
genetiivi uudistaneen uudistaneiden
uudistaneitten
partitiivi uudistanutta uudistaneita
akkusatiivi uudistanut; uudistaneen uudistaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi uudistaneessa uudistaneissa
elatiivi uudistaneesta uudistaneista
illatiivi uudistaneeseen uudistaneisiin
uudistaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uudistaneella uudistaneilla
ablatiivi uudistaneelta uudistaneilta
allatiivi uudistaneelle uudistaneille
muut sijamuodot
essiivi uudistaneena uudistaneina
translatiivi uudistaneeksi uudistaneiksi
abessiivi uudistaneetta uudistaneitta
instruktiivi uudistanein
komitatiivi uudistaneine