uudistava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uudistaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uudistava uudistavat
genetiivi uudistavan uudistavien
(uudistavain)
partitiivi uudistavaa uudistavia
akkusatiivi uudistava; uudistavan uudistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi uudistavassa uudistavissa
elatiivi uudistavasta uudistavista
illatiivi uudistavaan uudistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi uudistavalla uudistavilla
ablatiivi uudistavalta uudistavilta
allatiivi uudistavalle uudistaville
muut sijamuodot
essiivi uudistavana uudistavina
translatiivi uudistavaksi uudistaviksi
abessiivi uudistavatta uudistavitta
instruktiivi uudistavin
komitatiivi uudistavine