uusiva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uusia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uusiva uusivat
genetiivi uusivan uusivien
(uusivain)
partitiivi uusivaa uusivia
akkusatiivi uusiva; uusivan uusivat
sisäpaikallissijat
inessiivi uusivassa uusivissa
elatiivi uusivasta uusivista
illatiivi uusivaan uusiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi uusivalla uusivilla
ablatiivi uusivalta uusivilta
allatiivi uusivalle uusiville
muut sijamuodot
essiivi uusivana uusivina
translatiivi uusivaksi uusiviksi
abessiivi uusivatta uusivitta
instruktiivi uusivin
komitatiivi uusivine