vääntelevä

Suomi

Verbi

vääntelevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä väännellä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vääntelevä	vääntelevät
genetiivi	vääntelevän	vääntelevien (väänteleväin)
partitiivi	vääntelevää	väänteleviä
akkusatiivi	vääntelevä; vääntelevän	vääntelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	vääntelevässä	vääntelevissä
elatiivi	vääntelevästä	vääntelevistä
illatiivi	vääntelevään	väänteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vääntelevällä	vääntelevillä
ablatiivi	vääntelevältä	väänteleviltä
allatiivi	vääntelevälle	väänteleville
muut sijamuodot
essiivi	vääntelevänä	vääntelevinä
translatiivi	väänteleväksi	väänteleviksi
abessiivi	vääntelevättä	vääntelevittä
instruktiivi	–	vääntelevin
komitatiivi	–	vääntelevine