väittelevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä väitellä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väittelevä väittelevät
genetiivi väittelevän väittelevien
(väitteleväin)
partitiivi väittelevää väitteleviä
akkusatiivi väittelevä; väittelevän väittelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi väittelevässä väittelevissä
elatiivi väittelevästä väittelevistä
illatiivi väittelevään väitteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi väittelevällä väittelevillä
ablatiivi väittelevältä väitteleviltä
allatiivi väittelevälle väitteleville
muut sijamuodot
essiivi väittelevänä väittelevinä
translatiivi väitteleväksi väitteleviksi
abessiivi väittelevättä väittelevittä
instruktiivi väittelevin
komitatiivi väittelevine