välkähtänyt

Suomi

välkähtänyt

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	välkähtänyt	välkähtäneet
genetiivi	välkähtäneen	välkähtäneiden välkähtäneitten
partitiivi	välkähtänyttä	välkähtäneitä
akkusatiivi	välkähtänyt; välkähtäneen	välkähtäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	välkähtäneessä	välkähtäneissä
elatiivi	välkähtäneestä	välkähtäneistä
illatiivi	välkähtäneeseen	välkähtäneisiin välkähtäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	välkähtäneellä	välkähtäneillä
ablatiivi	välkähtäneeltä	välkähtäneiltä
allatiivi	välkähtäneelle	välkähtäneille
muut sijamuodot
essiivi	välkähtäneenä	välkähtäneinä
translatiivi	välkähtäneeksi	välkähtäneiksi
abessiivi	välkähtäneettä	välkähtäneittä
instruktiivi	–	välkähtänein
komitatiivi	–	välkähtäneine
vartalot
vokaalivartalo	välkähtänee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	välkähtänyt-