välttyvä

Suomi

Verbi

välttyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä välttyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	välttyvä	välttyvät
genetiivi	välttyvän	välttyvien (välttyväin)
partitiivi	välttyvää	välttyviä
akkusatiivi	välttyvä; välttyvän	välttyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	välttyvässä	välttyvissä
elatiivi	välttyvästä	välttyvistä
illatiivi	välttyvään	välttyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	välttyvällä	välttyvillä
ablatiivi	välttyvältä	välttyviltä
allatiivi	välttyvälle	välttyville
muut sijamuodot
essiivi	välttyvänä	välttyvinä
translatiivi	välttyväksi	välttyviksi
abessiivi	välttyvättä	välttyvittä
instruktiivi	–	välttyvin
komitatiivi	–	välttyvine