värähtänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä värähtää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi värähtänyt värähtäneet
genetiivi värähtäneen värähtäneiden
värähtäneitten
partitiivi värähtänyttä värähtäneitä
akkusatiivi värähtänyt; värähtäneen värähtäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi värähtäneessä värähtäneissä
elatiivi värähtäneestä värähtäneistä
illatiivi värähtäneeseen värähtäneisiin
värähtäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi värähtäneellä värähtäneillä
ablatiivi värähtäneeltä värähtäneiltä
allatiivi värähtäneelle värähtäneille
muut sijamuodot
essiivi värähtäneenä värähtäneinä
translatiivi värähtäneeksi värähtäneiksi
abessiivi värähtäneettä värähtäneittä
instruktiivi värähtänein
komitatiivi värähtäneine