värähtävä

Suomi

Verbi

värähtävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä värähtää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	värähtävä	värähtävät
genetiivi	värähtävän	värähtävien (värähtäväin)
partitiivi	värähtävää	värähtäviä
akkusatiivi	värähtävä; värähtävän	värähtävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	värähtävässä	värähtävissä
elatiivi	värähtävästä	värähtävistä
illatiivi	värähtävään	värähtäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	värähtävällä	värähtävillä
ablatiivi	värähtävältä	värähtäviltä
allatiivi	värähtävälle	värähtäville
muut sijamuodot
essiivi	värähtävänä	värähtävinä
translatiivi	värähtäväksi	värähtäviksi
abessiivi	värähtävättä	värähtävittä
instruktiivi	–	värähtävin
komitatiivi	–	värähtävine