värähtelevä

Suomi

värähtelevä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	värähtelevä	värähtelevät
genetiivi	värähtelevän	värähtelevien (värähteleväin)
partitiivi	värähtelevää	värähteleviä
akkusatiivi	värähtelevä; värähtelevän	värähtelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	värähtelevässä	värähtelevissä
elatiivi	värähtelevästä	värähtelevistä
illatiivi	värähtelevään	värähteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	värähtelevällä	värähtelevillä
ablatiivi	värähtelevältä	värähteleviltä
allatiivi	värähtelevälle	värähteleville
muut sijamuodot
essiivi	värähtelevänä	värähtelevinä
translatiivi	värähteleväksi	värähteleviksi
abessiivi	värähtelevättä	värähtelevittä
instruktiivi	–	värähtelevin
komitatiivi	–	värähtelevine