värjäävä

Suomi

Verbi

värjäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä värjätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	värjäävä	värjäävät
genetiivi	värjäävän	värjäävien (värjääväin)
partitiivi	värjäävää	värjääviä
akkusatiivi	värjäävä; värjäävän	värjäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	värjäävässä	värjäävissä
elatiivi	värjäävästä	värjäävistä
illatiivi	värjäävään	värjääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	värjäävällä	värjäävillä
ablatiivi	värjäävältä	värjääviltä
allatiivi	värjäävälle	värjääville
muut sijamuodot
essiivi	värjäävänä	värjäävinä
translatiivi	värjääväksi	värjääviksi
abessiivi	värjäävättä	värjäävittä
instruktiivi	–	värjäävin
komitatiivi	–	värjäävine