valaistuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä valaistua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valaistuva valaistuvat
genetiivi valaistuvan valaistuvien
(valaistuvain)
partitiivi valaistuvaa valaistuvia
akkusatiivi valaistuva; valaistuvan valaistuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi valaistuvassa valaistuvissa
elatiivi valaistuvasta valaistuvista
illatiivi valaistuvaan valaistuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi valaistuvalla valaistuvilla
ablatiivi valaistuvalta valaistuvilta
allatiivi valaistuvalle valaistuville
muut sijamuodot
essiivi valaistuvana valaistuvina
translatiivi valaistuvaksi valaistuviksi
abessiivi valaistuvatta valaistuvitta
instruktiivi valaistuvin
komitatiivi valaistuvine