vallannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä vallata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vallannut vallanneet
genetiivi vallanneen vallanneiden
vallanneitten
partitiivi vallannutta vallanneita
akkusatiivi vallannut; vallanneen vallanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi vallanneessa vallanneissa
elatiivi vallanneesta vallanneista
illatiivi vallanneeseen vallanneisiin
vallanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallanneella vallanneilla
ablatiivi vallanneelta vallanneilta
allatiivi vallanneelle vallanneille
muut sijamuodot
essiivi vallanneena vallanneina
translatiivi vallanneeksi vallanneiksi
abessiivi vallanneetta vallanneitta
instruktiivi vallannein
komitatiivi vallanneine