valtaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaavaltaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vallata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valtaava | valtaavat |
| genetiivi | valtaavan | valtaavien (valtaavain) |
| partitiivi | valtaavaa | valtaavia |
| akkusatiivi | valtaava; valtaavan |
valtaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valtaavassa | valtaavissa |
| elatiivi | valtaavasta | valtaavista |
| illatiivi | valtaavaan | valtaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valtaavalla | valtaavilla |
| ablatiivi | valtaavalta | valtaavilta |
| allatiivi | valtaavalle | valtaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valtaavana | valtaavina |
| translatiivi | valtaavaksi | valtaaviksi |
| abessiivi | valtaavatta | valtaavitta |
| instruktiivi | – | valtaavin |
| komitatiivi | – | valtaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | valtaava- | |
| vahva vartalo | valtaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |