vanhennut
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaavanhennut
- vanhemmaksi tullut
- Tässä alkaa tuntea itsensä vanhentuneeksi, ei vielä vanhaksi kuitenkaan.
- Viime tapaamisesta joukko on vanhennut muttei harvennut.
Etymologia
muokkaa- 2. partisiippi verbistä vanheta
Liittyvät sanat
muokkaaVerbi
muokkaavanhennut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä vanheta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhennut | vanhenneet |
| genetiivi | vanhenneen | vanhenneiden vanhenneitten |
| partitiivi | vanhennutta | vanhenneita |
| akkusatiivi | vanhennut; vanhenneen |
vanhenneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhenneessa | vanhenneissa |
| elatiivi | vanhenneesta | vanhenneista |
| illatiivi | vanhenneeseen | vanhenneisiin vanhenneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhenneella | vanhenneilla |
| ablatiivi | vanhenneelta | vanhenneilta |
| allatiivi | vanhenneelle | vanhenneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhenneena | vanhenneina |
| translatiivi | vanhenneeksi | vanhenneiksi |
| abessiivi | vanhenneetta | vanhenneitta |
| instruktiivi | – | vanhennein |
| komitatiivi | – | vanhenneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanhennee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vanhennut- | |