vanhennut

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

vanhennut

  1. vanhemmaksi tullut
    Tässä alkaa tuntea itsensä vanhentuneeksi, ei vielä vanhaksi kuitenkaan.
    Viime tapaamisesta joukko on vanhennut muttei harvennut.

EtymologiaMuokkaa


Liittyvät sanatMuokkaa

VerbiMuokkaa

vanhennut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä vanheta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhennut vanhenneet
genetiivi vanhenneen vanhenneiden
vanhenneitten
partitiivi vanhennutta vanhenneita
akkusatiivi vanhennut; vanhenneen vanhenneet
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhenneessa vanhenneissa
elatiivi vanhenneesta vanhenneista
illatiivi vanhenneeseen vanhenneisiin
vanhenneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhenneella vanhenneilla
ablatiivi vanhenneelta vanhenneilta
allatiivi vanhenneelle vanhenneille
muut sijamuodot
essiivi vanhenneena vanhenneina
translatiivi vanhenneeksi vanhenneiksi
abessiivi vanhenneetta vanhenneitta
instruktiivi vanhennein
komitatiivi vanhenneine