vannottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vannoa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vannottava vannottavat
genetiivi vannottavan vannottavien
(vannottavain)
partitiivi vannottavaa vannottavia
akkusatiivi vannottava;
vannottavan
vannottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vannottavassa vannottavissa
elatiivi vannottavasta vannottavista
illatiivi vannottavaan vannottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vannottavalla vannottavilla
ablatiivi vannottavalta vannottavilta
allatiivi vannottavalle vannottaville
muut sijamuodot
essiivi vannottavana vannottavina
translatiivi vannottavaksi vannottaviksi
abessiivi vannottavatta vannottavitta
instruktiivi vannottavin
komitatiivi vannottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vannottava-
vahva vartalo vannottava-
konsonantti-
vartalo
-

vannottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vannottaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vannottava vannottavat
genetiivi vannottavan vannottavien
(vannottavain)
partitiivi vannottavaa vannottavia
akkusatiivi vannottava;
vannottavan
vannottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vannottavassa vannottavissa
elatiivi vannottavasta vannottavista
illatiivi vannottavaan vannottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vannottavalla vannottavilla
ablatiivi vannottavalta vannottavilta
allatiivi vannottavalle vannottaville
muut sijamuodot
essiivi vannottavana vannottavina
translatiivi vannottavaksi vannottaviksi
abessiivi vannottavatta vannottavitta
instruktiivi vannottavin
komitatiivi vannottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vannottava-
vahva vartalo vannottava-
konsonantti-
vartalo
-