vanuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vanua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanuttava vanuttavat
genetiivi vanuttavan vanuttavien
(vanuttavain)
partitiivi vanuttavaa vanuttavia
akkusatiivi vanuttava;
vanuttavan
vanuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanuttavassa vanuttavissa
elatiivi vanuttavasta vanuttavista
illatiivi vanuttavaan vanuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanuttavalla vanuttavilla
ablatiivi vanuttavalta vanuttavilta
allatiivi vanuttavalle vanuttaville
muut sijamuodot
essiivi vanuttavana vanuttavina
translatiivi vanuttavaksi vanuttaviksi
abessiivi vanuttavatta vanuttavitta
instruktiivi vanuttavin
komitatiivi vanuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vanuttava-
vahva vartalo vanuttava-
konsonantti-
vartalo
-

vanuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vanuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanuttava vanuttavat
genetiivi vanuttavan vanuttavien
(vanuttavain)
partitiivi vanuttavaa vanuttavia
akkusatiivi vanuttava;
vanuttavan
vanuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanuttavassa vanuttavissa
elatiivi vanuttavasta vanuttavista
illatiivi vanuttavaan vanuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanuttavalla vanuttavilla
ablatiivi vanuttavalta vanuttavilta
allatiivi vanuttavalle vanuttaville
muut sijamuodot
essiivi vanuttavana vanuttavina
translatiivi vanuttavaksi vanuttaviksi
abessiivi vanuttavatta vanuttavitta
instruktiivi vanuttavin
komitatiivi vanuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vanuttava-
vahva vartalo vanuttava-
konsonantti-
vartalo
-