varsottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä varsoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varsottava varsottavat
genetiivi varsottavan varsottavien
(varsottavain)
partitiivi varsottavaa varsottavia
akkusatiivi varsottava; varsottavan varsottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi varsottavassa varsottavissa
elatiivi varsottavasta varsottavista
illatiivi varsottavaan varsottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi varsottavalla varsottavilla
ablatiivi varsottavalta varsottavilta
allatiivi varsottavalle varsottaville
muut sijamuodot
essiivi varsottavana varsottavina
translatiivi varsottavaksi varsottaviksi
abessiivi varsottavatta varsottavitta
instruktiivi varsottavin
komitatiivi varsottavine

varsottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä varsottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varsottava varsottavat
genetiivi varsottavan varsottavien
(varsottavain)
partitiivi varsottavaa varsottavia
akkusatiivi varsottava; varsottavan varsottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi varsottavassa varsottavissa
elatiivi varsottavasta varsottavista
illatiivi varsottavaan varsottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi varsottavalla varsottavilla
ablatiivi varsottavalta varsottavilta
allatiivi varsottavalle varsottaville
muut sijamuodot
essiivi varsottavana varsottavina
translatiivi varsottavaksi varsottaviksi
abessiivi varsottavatta varsottavitta
instruktiivi varsottavin
komitatiivi varsottavine