varttanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä varttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varttanut varttaneet
genetiivi varttaneen varttaneiden
varttaneitten
partitiivi varttanutta varttaneita
akkusatiivi varttanut; varttaneen varttaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi varttaneessa varttaneissa
elatiivi varttaneesta varttaneista
illatiivi varttaneeseen varttaneisiin
varttaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi varttaneella varttaneilla
ablatiivi varttaneelta varttaneilta
allatiivi varttaneelle varttaneille
muut sijamuodot
essiivi varttaneena varttaneina
translatiivi varttaneeksi varttaneiksi
abessiivi varttaneetta varttaneitta
instruktiivi varttanein
komitatiivi varttaneine