varttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä varttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varttava varttavat
genetiivi varttavan varttavien
(varttavain)
partitiivi varttavaa varttavia
akkusatiivi varttava; varttavan varttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi varttavassa varttavissa
elatiivi varttavasta varttavista
illatiivi varttavaan varttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi varttavalla varttavilla
ablatiivi varttavalta varttavilta
allatiivi varttavalle varttaville
muut sijamuodot
essiivi varttavana varttavina
translatiivi varttavaksi varttaviksi
abessiivi varttavatta varttavitta
instruktiivi varttavin
komitatiivi varttavine