vaurastuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vaurastua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaurastuttava vaurastuttavat
genetiivi vaurastuttavan vaurastuttavien
(vaurastuttavain)
partitiivi vaurastuttavaa vaurastuttavia
akkusatiivi vaurastuttava; vaurastuttavan vaurastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaurastuttavassa vaurastuttavissa
elatiivi vaurastuttavasta vaurastuttavista
illatiivi vaurastuttavaan vaurastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaurastuttavalla vaurastuttavilla
ablatiivi vaurastuttavalta vaurastuttavilta
allatiivi vaurastuttavalle vaurastuttaville
muut sijamuodot
essiivi vaurastuttavana vaurastuttavina
translatiivi vaurastuttavaksi vaurastuttaviksi
abessiivi vaurastuttavatta vaurastuttavitta
instruktiivi vaurastuttavin
komitatiivi vaurastuttavine

vaurastuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaurastuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaurastuttava vaurastuttavat
genetiivi vaurastuttavan vaurastuttavien
(vaurastuttavain)
partitiivi vaurastuttavaa vaurastuttavia
akkusatiivi vaurastuttava; vaurastuttavan vaurastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaurastuttavassa vaurastuttavissa
elatiivi vaurastuttavasta vaurastuttavista
illatiivi vaurastuttavaan vaurastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaurastuttavalla vaurastuttavilla
ablatiivi vaurastuttavalta vaurastuttavilta
allatiivi vaurastuttavalle vaurastuttaville
muut sijamuodot
essiivi vaurastuttavana vaurastuttavina
translatiivi vaurastuttavaksi vaurastuttaviksi
abessiivi vaurastuttavatta vaurastuttavitta
instruktiivi vaurastuttavin
komitatiivi vaurastuttavine