vaurastuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaurastua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaurastuva vaurastuvat
genetiivi vaurastuvan vaurastuvien
(vaurastuvain)
partitiivi vaurastuvaa vaurastuvia
akkusatiivi vaurastuva; vaurastuvan vaurastuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaurastuvassa vaurastuvissa
elatiivi vaurastuvasta vaurastuvista
illatiivi vaurastuvaan vaurastuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaurastuvalla vaurastuvilla
ablatiivi vaurastuvalta vaurastuvilta
allatiivi vaurastuvalle vaurastuville
muut sijamuodot
essiivi vaurastuvana vaurastuvina
translatiivi vaurastuvaksi vaurastuviksi
abessiivi vaurastuvatta vaurastuvitta
instruktiivi vaurastuvin
komitatiivi vaurastuvine