veistävä

Suomi

Verbi

veistävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä veistää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	veistävä	veistävät
genetiivi	veistävän	veistävien (veistäväin)
partitiivi	veistävää	veistäviä
akkusatiivi	veistävä; veistävän	veistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	veistävässä	veistävissä
elatiivi	veistävästä	veistävistä
illatiivi	veistävään	veistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	veistävällä	veistävillä
ablatiivi	veistävältä	veistäviltä
allatiivi	veistävälle	veistäville
muut sijamuodot
essiivi	veistävänä	veistävinä
translatiivi	veistäväksi	veistäviksi
abessiivi	veistävättä	veistävittä
instruktiivi	–	veistävin
komitatiivi	–	veistävine