veistelevä

Suomi

Verbi

veistelevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä veistellä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	veistelevä	veistelevät
genetiivi	veistelevän	veistelevien (veisteleväin)
partitiivi	veistelevää	veisteleviä
akkusatiivi	veistelevä; veistelevän	veistelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	veistelevässä	veistelevissä
elatiivi	veistelevästä	veistelevistä
illatiivi	veistelevään	veisteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	veistelevällä	veistelevillä
ablatiivi	veistelevältä	veisteleviltä
allatiivi	veistelevälle	veisteleville
muut sijamuodot
essiivi	veistelevänä	veistelevinä
translatiivi	veisteleväksi	veisteleviksi
abessiivi	veistelevättä	veistelevittä
instruktiivi	–	veistelevin
komitatiivi	–	veistelevine