venyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä venyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi venyttävä venyttävät
genetiivi venyttävän venyttävien
(venyttäväin)
partitiivi venyttävää venyttäviä
akkusatiivi venyttävä;
venyttävän
venyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi venyttävässä venyttävissä
elatiivi venyttävästä venyttävistä
illatiivi venyttävään venyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi venyttävällä venyttävillä
ablatiivi venyttävältä venyttäviltä
allatiivi venyttävälle venyttäville
muut sijamuodot
essiivi venyttävänä venyttävinä
translatiivi venyttäväksi venyttäviksi
abessiivi venyttävättä venyttävittä
instruktiivi venyttävin
komitatiivi venyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo venyttävä-
vahva vartalo venyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

venyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä venyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi venyttävä venyttävät
genetiivi venyttävän venyttävien
(venyttäväin)
partitiivi venyttävää venyttäviä
akkusatiivi venyttävä;
venyttävän
venyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi venyttävässä venyttävissä
elatiivi venyttävästä venyttävistä
illatiivi venyttävään venyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi venyttävällä venyttävillä
ablatiivi venyttävältä venyttäviltä
allatiivi venyttävälle venyttäville
muut sijamuodot
essiivi venyttävänä venyttävinä
translatiivi venyttäväksi venyttäviksi
abessiivi venyttävättä venyttävittä
instruktiivi venyttävin
komitatiivi venyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo venyttävä-
vahva vartalo venyttävä-
konsonantti-
vartalo
-