verryttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vertyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verryttävä verryttävät
genetiivi verryttävän verryttävien
(verryttäväin)
partitiivi verryttävää verryttäviä
akkusatiivi verryttävä;
verryttävän
verryttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi verryttävässä verryttävissä
elatiivi verryttävästä verryttävistä
illatiivi verryttävään verryttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi verryttävällä verryttävillä
ablatiivi verryttävältä verryttäviltä
allatiivi verryttävälle verryttäville
muut sijamuodot
essiivi verryttävänä verryttävinä
translatiivi verryttäväksi verryttäviksi
abessiivi verryttävättä verryttävittä
instruktiivi verryttävin
komitatiivi verryttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo verryttävä-
vahva vartalo verryttävä-
konsonantti-
vartalo
-

verryttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä verryttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verryttävä verryttävät
genetiivi verryttävän verryttävien
(verryttäväin)
partitiivi verryttävää verryttäviä
akkusatiivi verryttävä;
verryttävän
verryttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi verryttävässä verryttävissä
elatiivi verryttävästä verryttävistä
illatiivi verryttävään verryttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi verryttävällä verryttävillä
ablatiivi verryttävältä verryttäviltä
allatiivi verryttävälle verryttäville
muut sijamuodot
essiivi verryttävänä verryttävinä
translatiivi verryttäväksi verryttäviksi
abessiivi verryttävättä verryttävittä
instruktiivi verryttävin
komitatiivi verryttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo verryttävä-
vahva vartalo verryttävä-
konsonantti-
vartalo
-