vieraannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vieraantua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vieraannuttava vieraannuttavat
genetiivi vieraannuttavan vieraannuttavien
(vieraannuttavain)
partitiivi vieraannuttavaa vieraannuttavia
akkusatiivi vieraannuttava;
vieraannuttavan
vieraannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vieraannuttavassa vieraannuttavissa
elatiivi vieraannuttavasta vieraannuttavista
illatiivi vieraannuttavaan vieraannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vieraannuttavalla vieraannuttavilla
ablatiivi vieraannuttavalta vieraannuttavilta
allatiivi vieraannuttavalle vieraannuttaville
muut sijamuodot
essiivi vieraannuttavana vieraannuttavina
translatiivi vieraannuttavaksi vieraannuttaviksi
abessiivi vieraannuttavatta vieraannuttavitta
instruktiivi vieraannuttavin
komitatiivi vieraannuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vieraannuttava-
vahva vartalo vieraannuttava-
konsonantti-
vartalo
-

vieraannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vieraannuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vieraannuttava vieraannuttavat
genetiivi vieraannuttavan vieraannuttavien
(vieraannuttavain)
partitiivi vieraannuttavaa vieraannuttavia
akkusatiivi vieraannuttava;
vieraannuttavan
vieraannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vieraannuttavassa vieraannuttavissa
elatiivi vieraannuttavasta vieraannuttavista
illatiivi vieraannuttavaan vieraannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vieraannuttavalla vieraannuttavilla
ablatiivi vieraannuttavalta vieraannuttavilta
allatiivi vieraannuttavalle vieraannuttaville
muut sijamuodot
essiivi vieraannuttavana vieraannuttavina
translatiivi vieraannuttavaksi vieraannuttaviksi
abessiivi vieraannuttavatta vieraannuttavitta
instruktiivi vieraannuttavin
komitatiivi vieraannuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vieraannuttava-
vahva vartalo vieraannuttava-
konsonantti-
vartalo
-