vihittävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vihkiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vihittävä vihittävät
genetiivi vihittävän vihittävien
(vihittäväin)
partitiivi vihittävää vihittäviä
akkusatiivi vihittävä; vihittävän vihittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi vihittävässä vihittävissä
elatiivi vihittävästä vihittävistä
illatiivi vihittävään vihittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihittävällä vihittävillä
ablatiivi vihittävältä vihittäviltä
allatiivi vihittävälle vihittäville
muut sijamuodot
essiivi vihittävänä vihittävinä
translatiivi vihittäväksi vihittäviksi
abessiivi vihittävättä vihittävittä
instruktiivi vihittävin
komitatiivi vihittävine

vihittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vihittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vihittävä vihittävät
genetiivi vihittävän vihittävien
(vihittäväin)
partitiivi vihittävää vihittäviä
akkusatiivi vihittävä; vihittävän vihittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi vihittävässä vihittävissä
elatiivi vihittävästä vihittävistä
illatiivi vihittävään vihittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihittävällä vihittävillä
ablatiivi vihittävältä vihittäviltä
allatiivi vihittävälle vihittäville
muut sijamuodot
essiivi vihittävänä vihittävinä
translatiivi vihittäväksi vihittäviksi
abessiivi vihittävättä vihittävittä
instruktiivi vihittävin
komitatiivi vihittävine