viihdyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä viihtyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viihdyttävä viihdyttävät
genetiivi viihdyttävän viihdyttävien
(viihdyttäväin)
partitiivi viihdyttävää viihdyttäviä
akkusatiivi viihdyttävä; viihdyttävän viihdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi viihdyttävässä viihdyttävissä
elatiivi viihdyttävästä viihdyttävistä
illatiivi viihdyttävään viihdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi viihdyttävällä viihdyttävillä
ablatiivi viihdyttävältä viihdyttäviltä
allatiivi viihdyttävälle viihdyttäville
muut sijamuodot
essiivi viihdyttävänä viihdyttävinä
translatiivi viihdyttäväksi viihdyttäviksi
abessiivi viihdyttävättä viihdyttävittä
instruktiivi viihdyttävin
komitatiivi viihdyttävine

viihdyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viihdyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viihdyttävä viihdyttävät
genetiivi viihdyttävän viihdyttävien
(viihdyttäväin)
partitiivi viihdyttävää viihdyttäviä
akkusatiivi viihdyttävä; viihdyttävän viihdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi viihdyttävässä viihdyttävissä
elatiivi viihdyttävästä viihdyttävistä
illatiivi viihdyttävään viihdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi viihdyttävällä viihdyttävillä
ablatiivi viihdyttävältä viihdyttäviltä
allatiivi viihdyttävälle viihdyttäville
muut sijamuodot
essiivi viihdyttävänä viihdyttävinä
translatiivi viihdyttäväksi viihdyttäviksi
abessiivi viihdyttävättä viihdyttävittä
instruktiivi viihdyttävin
komitatiivi viihdyttävine