viivattu
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
viivattu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä viivata
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viivattu | viivatut |
| genetiivi | viivatun | viivattujen |
| partitiivi | viivattua | viivattuja |
| akkusatiivi | viivattu; viivatun |
viivatut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivatussa | viivatuissa |
| elatiivi | viivatusta | viivatuista |
| illatiivi | viivattuun | viivattuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivatulla | viivatuilla |
| ablatiivi | viivatulta | viivatuilta |
| allatiivi | viivatulle | viivatuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivattuna | viivattuina |
| translatiivi | viivatuksi | viivatuiksi |
| abessiivi | viivatutta | viivatuitta |
| instruktiivi | – | viivatuin |
| komitatiivi | – | viivattuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |