vilkastuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vilkastua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkastuttava vilkastuttavat
genetiivi vilkastuttavan vilkastuttavien
(vilkastuttavain)
partitiivi vilkastuttavaa vilkastuttavia
akkusatiivi vilkastuttava; vilkastuttavan vilkastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkastuttavassa vilkastuttavissa
elatiivi vilkastuttavasta vilkastuttavista
illatiivi vilkastuttavaan vilkastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkastuttavalla vilkastuttavilla
ablatiivi vilkastuttavalta vilkastuttavilta
allatiivi vilkastuttavalle vilkastuttaville
muut sijamuodot
essiivi vilkastuttavana vilkastuttavina
translatiivi vilkastuttavaksi vilkastuttaviksi
abessiivi vilkastuttavatta vilkastuttavitta
instruktiivi vilkastuttavin
komitatiivi vilkastuttavine

vilkastuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vilkastuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkastuttava vilkastuttavat
genetiivi vilkastuttavan vilkastuttavien
(vilkastuttavain)
partitiivi vilkastuttavaa vilkastuttavia
akkusatiivi vilkastuttava; vilkastuttavan vilkastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkastuttavassa vilkastuttavissa
elatiivi vilkastuttavasta vilkastuttavista
illatiivi vilkastuttavaan vilkastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkastuttavalla vilkastuttavilla
ablatiivi vilkastuttavalta vilkastuttavilta
allatiivi vilkastuttavalle vilkastuttaville
muut sijamuodot
essiivi vilkastuttavana vilkastuttavina
translatiivi vilkastuttavaksi vilkastuttaviksi
abessiivi vilkastuttavatta vilkastuttavitta
instruktiivi vilkastuttavin
komitatiivi vilkastuttavine